Ryhtiä maapolitiikkaan

Keskiviikko 13.5.2009 - Markus Aaltonen

Markus Aaltonen

Seinäjoen kaupungin maanomistusolot ovat aikaansaaneet sen, että kaupunkirakenne on paikoin kuin haulikolla ammuttu: kaupunkia on rakennettu siellä, mistä on onnistuttu hankkimaan maata samalla kun maanomistajat ovat kyttäilleet ansiotonta arvonnousua.

Liikuttavan yksimielisiä kaikki puolueet tuntuvat olevan siitä, että kaupunkirakennetta pitäisi tiivistää. Kun sitten puhutaan keinoista, joilla keskustaa tiivistettäisiin, sanovat toiset, että maata voidaan hankia vain sieltä, mistä sitä vapaaehtoisin kaupoin on saatavissa. Finanssikriisi helpottaa aiemmin arkaluontoisena pidetyn ilmiön kuvaamista oikein sanoin: ahneudelle on annettu ylivalta.

Kaupunginvaltuusto käsitteli äskettäin kaupungin asuntopoliittista ohjelmaa. On hyvä, että sellainen on taas uusissa kuntaliitosten jälkeisissä olosuhteissa tehty. Jatkossa ohjelmaa pitäisi päivittää määräajoin ja pyrkiä laajan kunnan ehyeen kokonaishallintaan. Ansioistaan huolimatta esillä ollut ohjelma on vielä hajanainen, eikä mikään ihme, onhan se ensimmäinen Seinäjoen, Nurmon ja Ylistaron asuntopoliittisten ohjelmien pohjalta tehty harjoitus.

Kaupunki on hankkinut omistukseensa raakamaata suhteellisen paljon. Sillä on jopa retosteltu ja haluttu osoittaa, miten edistyksellistä politiikkaa kaupungissamme harjoitetaan. Onhan se kaupungille tuottoisaa toimintaa, kun raakamaa muutetaan myytäviksi tonteiksi. Siinä on kuitenkin vain mitalin toinen puoli; tärkeä kysymys nimittäin kuuluu: onko maata hankittu kaupunkirakenteen kehittämisen kannalta tarkoituksenmukaisilta alueilta.

Vakiintunut ajattelutapa tuntuu lähtevän siitä, että maanosto kannattaa aina ja että maata hankitaan sieltä, mistä sitä on saatavissa. Siis: mistä on saatavissa eikä sieltä, mistä maata tarvittaisiin. Vasta pari vuotta sitten kaupunkiin muuttaneen Ilkan päätoimittajan Matti Kalliokoskenkin korvaan tällaisen kuuleminen särähti. Myös moni eteläsuomalainen oikeistopoliitikko ihmettelee meillä vallitsevaa lähes uskonnonomaista suhtautumista maanomistukseen.

Kerroin taannoin valtuuston kokouksessa tositarinan eteläpohjalaisen maapolitiikan omintakeisuudesta. Edesmennyt maapolitiikkaa uudistaneen eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Veikko Pihlajamäki (kesk., Kauhava) kertoi silloiseen Länsi-Saksaan suuntautuneen perehtymismatkan jälkeen, miten kaikki poliitikot siellä olivat kommunisteja.